tiistai 29. syyskuuta 2015

Beautiful Riverfire & Lone Pine Koala Sanctuary || 26-27.9.2015



Syyskuun viimeisenä lauantaina vietimme joka vuotista Riverfire -tapahtumaa. Päivällä piknikin merkeissä, iltapäivällä seurasimme armeijan hornettien ja helikoptereiden ylilentoja ja taidonnäyttöjä, illan huipensi lähes puoli tuntia kestävä ilotulitus.

Pieni vesisade ei haittaa.:)











Sunnuntaina kävin Brisbanessa sijaitsevassa Lone Pine Koala Sanctuary eläintarhassa.










~Julia


Toowoomba Carnival of Flowers 2015

Hellou! 

Täällä vanhimmat pojat viettävät kahden viikon lomaa koulusta, joten tohinaa riittää neljän pojan kanssa päivisin. Tämän takia myös tämän postauksen vääntämiseen on mennyt aikaa.

Mutta joka tapauksessa tässäpäs muutamia kuvia meidän parin viikon takaisesta reissusta Toowoomban kukka karnevaaleille! Paljon kauniita kukkia ja mahtava kulkue kruunasi karnavalit! Samalla näimme myös australialaista maalaismaisemaa, sillä yövyimme host äidin työkaverin luona "maatilalla". Aamupala munakkaaseen haimme kanamunat kanalasta ja kävimme traktori- ja krossiajelulla. Päivällä suuntasimme 15 minuutin ajomatkan päähän varsinaisille karnevaaleille.
























maanantai 7. syyskuuta 2015

A dream comes true (once again) || AUSTRALIA, SUNSHINE STATE, BRISBANE

Helloooo!:)


Kotipuolessa varmaan ootellaan josko saisin jotaki aikaiseksi nii nyt sain!! En toki pelkästään heille kirjoita, itestäki on kivaa jälkeenpäin muistella ja mitä kaikkea on tullut tehtyä!


Valmistuin lukiosta tänä keväänä ja ajattelin, että nyt on aika relata ja nähdä maailmaa, olla nuori ja elää, vielä kun siihen on mahdollisuus! Päädyin Australian Sunshine Stateen Brisbaneen!  Olen jo pidempään miettinyt ja suunnitellut johonkin kauas lähtemistä ja nyt tuntui siltä, että on juuri oikea aika. Vaikka kovasti suunnittelinkin, en siltikään uskaltanu uskoa siihen, että ihan totta, aikuisten oikeasti lähtisin näin kauas. Se tuntui joltain mahdottomalta, saavuttamaltomalta unelmalta, joka ei voi tulla toteen. Kuitenkin tuli ja täällä olen, toisella puolella maailmaa. Samalla Suomessa pikkuveli miettii: "Menneköhän Julialla veri päähän, kun se on pää alaspäin siellä Australiassa?"




Ois niin paljon sanottavaa, mutta jos nyt vaikka yhen adjektiivin mietin kuvailemaan kokemustani tähän mennessä niin täydellinen! Ensinnäkin tämä sää; täällä on "talvi", mutta päivittäin saadaan nauttia 20-25  asteen lämmöstä ja auringonpaisteesta, paikallisille on vielä niin kylmää, että uima-altaaseen ei tarkene, mutta loppukuusta sinnekkin jo kuulemma päästään. Toinen juttu: ihmiset; vaikea selittää, mikä niistä tekee niin erityisiä tai erilaisia, mutta esimerkiksi se, että olen matkustanut bussilla keskustaan noin 10 kertaa, matkaan menee aikaa noin 30min ja en ole kertaakaan vielä istunu koko matkaa yksin ja hiljaa. Joka kerralla joku on alkanu juttelemaan niitä näitä ja kyselly kuulumisia. Joka ikinen bussiin tulija tervehtii kuljettajaa  ja ulos astuessaan kiittää kyydistä, huom. joka ikinen. Myös semmoisia pieniä sanoja kuin KIITOS ja ANTEEKSI kuulee täällä paljon enemmän kuin Suomessa, sekä kadulla että kotioloissa.

Olen  siis aupairina 6 henkisessä perheessä, johon kuuluu äiti, isä ja 4 poikaa + koira ja nyt siis myös minä. Yksi syy siihen miksi täällä on niin täydellistä on juurikin tämä perhe. Tunnen kuuluvani perheeseen, olen yksi perheenjäsen, kaikki mikä on heidän on myös minun, saan vapaasti mennä mukaan kaikkeen touhuun mitä he perheellä tekevät, saan olla kuin kotona.




 Etsiessäni perhettä tuntui kummaliselta jopa pelottavalta ajatella, että tupsahdan keskelle tuntemattoman perheen arkea, en tunne heitä yhtään, olen soittanut heille yhden Skype-puhelun. Tämä pieni pelon tunne ei väistynyt ennen kuin tapasin perheen face-to-face lentokentällä. Mietin sitä ennen lähtöä ja matkan aikana; mitä jos olenkin antanut itsestäni väärän kuvan tahtomattani tai en tulekkaan toimeen. Vatvoin kysymyksiä päässäni koko matkan ajan. Kaikki tämä epämukavuus ja pelko hävisi, kun host äitini halasi minua lentokentällä, toivotti tervetulleeksi ja kyseli kuinka matka meni ja mitä kuuluu.

Monesti päivän aikana mietin, miksi juuri minä olen saanut ollan niin onnekas, että sain näin hyvän perheen ja saan varmasti mahtavan, elämäni parhaan ja ikimuistoisimman välivuoden. Jokakerta miettiessäni asiaa tulen siihen tulokseen, että näin on tarkoitettu ja olen siitä hyvin kiitollinen ja onnellinen. Olen toteuttamassa yhtä unelmaani ja teen siitä täydellisen, nautin JOKAISESTA hetkestä täällä, luon uusia suhteita ja muistoja, en murehdi huomisesta, annan elämän viedä. Kaiken uutastuksen jälkeen koulussa ja elämässä kokemani jälkeen tunne olevani vapaa ja stressitön ja voi kuinka nautinkaan siitä! Minulla on täydellinen elämä!:)



Tässäpä jotaki päällimmäisiä ajatuksia. Kyllähän sitä vaikka romaanin kirjottelis, jos vain jaksais istua kunnolla alas ja miettiä, mutta jotakin on nyt ainakin muistissa.:) (Myös se juttu, etttä varmaan suurin osa jäi kirjoittamatta, koska joitakin asioita tuntuu tyhmältä kirjoittaa, koska itselle ne on itsestäänselvyyksiä, pitäs vaan ymmärtää, että ettehän te niitä minulle itsestäänselvyyksiä voi tietää. Lupaan yrittää kirjottaa kaiken ens kerralla.)


~Julia~

INSTAGRAM: jjuliaaa__

SNAPCHAT: julzzzu


(PS. Korjatkaa kielioppivirheet ja muut sählit hiljaa mielessänne.)


((Kirjoittelin tämän kännykällä ja en ollu niin fiksu, että oisin saanu kuvia lisättyä niin yritän saada lisättyä.))