Täällä sitä nyt ollaan!!! Huhhuh! Ei voi muuta sanoa! Nyt tämmösen pikaisen postauksen. Kuvathan onneksi kertoo enemmän ku tuhat sanaa...
Lauantai pävä matkustettiin ensin Ouluun siitä lento Helsinkiin ja Helsingistä Madridiin. Äiti, isi ja kaks pikkuveljeä ja sisko, kaks serkkua, täti, mun paras kaveri, hänen äiti ja meijän rehtori/opo oli saattamassa meitä lentokentällä.
Matka meni kaikin puolin hyvin, vaikka kerkesin jo säikähtää, että mun matkalaukut on kadonnu jonnekki, ku ne ei heti tullukkaan vaan piti oottaa jonkin aikaa.
Madridissa lentokentällä meitä oli lentokentällä vastassa meijän host-perheet ja meijät otettiin vastaan tosi lämpimästi kera poskisuudelmien. Lentokentällä oli vastassa myös meijän mentori. Ku lähettiin lentokentällä käytiin ajelemassa pitkin Madridia. Ku päästiin "kotiin" syötiin espanjalaista omelettea ja tonnikala, tomaatti salaattia. Nam..:P
Sunnuntai päivänä tavattiin Silvian ystäviä ja opeteltiin laskemaan suomeksi ja espanjaksi, chillaitiin kaupungilla, pelattiin mäkkärissä Pekka pelin tapasta peliä (jos joku ei tiiä kyseitä peliä nii kysykää/Googlettakaa:D), sit mentiin sellaseen ihanaan puistoon ja pelattiin toista murhaajan tapasta peliä.
Syötiin illallista, Silvia teki läksyt ja juteltiin. Sitte mentiin nukkumaan, että jaksaa herätä ensimmäiseen koulupäivään.:)
Tosi vaikea kuvailla niitä tunteitä mita kaikkea kerkeää olla, mutta on kaikkea touhua nii ei oikeen kerkeä alkaa kovin tarkasti miettimään, mutta ehkä pääasia, että perhe ja kaverit siellä Suomessa tietää miten mulla suunnilleen menee ja mitä oon tehny!!:) Ja saa toki kysellä.
Päiväkirja DAY 1
"Eka päivä takana uuden perheen ja uusien ystävien kans. Välillä kulttuurishokki meinaa iskeä. Eilen illalla ku tultiin tänne, nii tietenki alan ensimmäisenä ottamaan kenkiä pois, mutta muut kävelee tyytyväisenä kengät jalassa. Poskipusut on joku aivan uus tuttavuus, johon täällä törmää jokavälissä ja se läheisyys mikä täällä näillä on keskenään. "
"Fiilis on mitä parhain ja se tunne siitä, että eiköhän täällä selviä nii eikö se oo pääasia. Tätä tunnetta ei voi sanoin kuvailla, vaan se täytyy tuntea itse. (Jos joku pelottaa/jännittää/epäilyttää on se, että en osaa espanjaa juuri ollenkaan ja täällä ei ihmiset keskimäärin kovin englantia puhu, mutta onneksi on muitaki tapoja tulla ymmärretyksi, sen oon tullu huomaamaan ku kommunikoin host äidin kanssa:))"
xo
~Julia~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti