maanantai 18. marraskuuta 2013

Normi elämää


Enpä oo ehkä tullu ajatelleeksi sellasta juttua, josta äitin kans tänään puhuttiin ku FaceTimeteltiin. Valittelin siinä, että ei oo oikeen mitään jännittävää tapahtunu tai ei olla käyny missään speciaali paikassa, mistä ois kuvia, että vois pävittää blogin. Sitte äiti sano, että kirjota normaali elämästä. Vastasin, että no kenellä kiinnostaa normaali elämä (siis mulle normaali espanjalainen elämä). Kai oon sen verran tottunu tähän, että ajattelee, että se on liian normaalia lukemista, mutta eihän kenenkään elämä oo samalainen ku toisen ja eteenkään sillon ku maa, kulttuuri ja kieli on eri. Kuvia ei siis kovin paljoa oo ja neki ainokaiset on puhelimella otettu nii laatu on sen mukainen, mutta etteköhän te sen kestä tämän kerran.


Viime viikon tosiaan vietin host äitin, isin ja veljen kans, sisko Silvia oli Comenius -projektin puitteissa Turkissa, Istanbulissa. Koulussa ei siis ollu ketään "turvaa", vaan piti selvitä yksin. Onhan siellä paljo kavereita, mutta silti Silvia on semmonen "turva" keneltä kysyä ja se yleensä ilmottaa mulle, esim. jos tunti on eri luokassa ku normaalisti. No kerkesin 2 päivää käyä "yksin", koulua, kunnes sitte polvi alko kenkkuamaan tai oli jo kenkunnu muutaman päivää enneku suostuttelujen jälkeen nämä sai mut lääkäriin. Lääkärihän totesi, että polvessa oli vähän nestettä, anto lääkekuurin ja samalla sano, että et saa menä kouluun seuraavaan viikkoon.
Se siitä salilla käynnistä, ei polvi kestäny, nii päätettiimpä mennä mäkkäriin jätskille.:D

"Dear knee. Because of you everything sucks...."

Tässä talossa palvelu pelaa, välillä liianki hyvin...

Potilas

 Loppu viikko meniki sitte aamuisin nukkuessa pitkään ja löhöillessä omassa sängyssä. Perjantaina jo alko aika käydä tylsäksi nii Veera kävi kylässä ja tehtiin TICO:n tunnillevideoa Suomesta. (TICO on vähä niinku ATK, mutta musta tuntuu, että paljo laajempi sisältöinen aine)  Illalla käytiin mäkkärillä syömässä. Lauantaina olo oli jo parempi ja polviki tuntu ihan OK:lta nii sain pitkän keskustelun ja hakinnan jälkeen päättää oman vointini mukaan lähenkö shoppailemaan vai en. Hurautettiin bussilla Madridin laitamille Príncepe Pío:on shoppailemaan. Mulla  ei ollu mitään erityistä ostettavaa, mutta silti tuli ostetua sormuksia, uus phone case (mietin tässä, että mikä se on suomeksi....) suojakuori, muistin enkä ees tarttenu sanakirjaa!!!. : D nii ja ostin BODY SHOP:ista kynsi- /kynsinauhaöljyn (kannattaa kokeilla tosi hyvä!!:)) ja kynsiviilan ja sitte vielä neulepaidan.








another selfie

Perjantain kunniaksi ; )
Princepe Pio

Olipa kerrassaan herkullista toffee nut lattea.  Yks asia, jonka voisin ottaa Suomeen on Starbucksin herkulliset juomat. Suomesta ku yks ainokainen Starbucks löytyy seki Helsingistä, nii ei paljo lohduta.. : ( 

Aina vaan kuvista oon kattonu, että oispa siisti tuommonen sormus, jota ei laiteta ihan kunnolla sormeen ja nyt sitte ostin itellekki.



Shoppailut

#selfie

 Nämä hetket on aina niin ihania ku tietää, että on ainaki yks henkilö, joka päivittäin kyselee ja ikävöi: Luucas<3 Kyllä sielä kotona öitä lasketaan ja joka päivä on kyllä laskuri ajantasalla montako yötä on Julian kotiin tuloon. En kyllä tiiä kumpi on joulukalenterin tarkotus tänä jouluna, joulun vai Julian tulon laskeminen.   ; D

Sisko<3
Taitaa silläki olla vähän ikävä vai onko Alisa?;)

Jaa en nyt tiiä tuliko tässä siitä elämästä mitään, mutta ainaki jotaki vähän nurkasta.
XOXO
~Julia~

PS. Sallalle iso hali ja voimia, jos luet tämän!<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti